tiistai 18. joulukuuta 2007

Thinspiration

Olen ollut pari päivää sairaslomalla (ei hyvä, koko päivän kotona oleminen tarkoittaa jatkuvaa jääkaapin läsnäoloa). Keksin kuitenkin todella viihdyttävää ja jollain kierolla tavalla syömättömyyteen motivoivaa tekemistä: pro ana -sivujen sekä thinspiration-blogien ja -youtubevideoiden selaaminen. Esimerkki: http://www.youtube.com/watch?v=7nKZxRPp2U4



En todellakaan ihaile luurangonlaihoja ihmisiä tai siihen pyrkiviä, tunnen muutamia ihmisiä jotka sairastavat anoreksiaa ja tiedän, miten vakavasta ja ahdistavasta sairaudesta on kyse. Juuri siitä syystä pro ana -sivuja onkin ihan uskomatonta lukea: minkä takia joku tietoisesti haluaa olla anorektinen? En tiedä, ehkä se on jonkinlaista kilpailua tai näyttämisenhalua. Se on coolein joka paastoaa pisimpään ja keksii parhaat tekosyyt vanhemmille?

Nämä tytöt eivät oikeasti ole omien ajatustensa vankeja kuten todellisesta anoreksiasta kärsivät, vaan he tietoisesti pyrkivät noudattamaan anoreksiassa ilmeneviä ajatusmalleja. Monet blogienpitäjät pyrkivät täydelliseen paastoamiseen tai korkeintaan 200 kcal:iin päivässä. Kaikenlisäksi he ovat YLPEITÄ tähän näännyttämisprosessiin ryhtymisestään ja voidessaan kutsua itseään pro anoiksi. Vanha tuttu kysymys: Mihin tämä maailma on menossa?

No se siitä paasauksesta, nyt se motivoiva osuus: näillä sivuilla on paljon erilaisia vinkkejä miten olla syömättä. Niiden tarkoitus on auttaa pro anoja luopumaan ruuasta kokonaan, mikä on tietysti maailman tyhmintä, mutta huomasin että niitä voisi hyvin soveltaa myös liikasyöpöttelyn ja kilojen kanssa kamppailuun.

1. Kokoa motivaatioksi kirja tai laatikko unelmavartaloiden, lihavien ihmisten ja ällöttävien ruokien kuvista sekä kannustavista lauseista (tehty! saa nähdä onko siitä oikeasti mitään hyötyä)
2. Pidä kuminauhaa/ponnaria ranteessa, ja aina kun mielesi tekee mässäillä tai syödä vaikka olet jo täynnä, napsauta sitä rannettasi vasten (tätä en ole vielä päässyt kunnolla testaamaan, mutta aion kokeilla ja kerron jos konsti toimii :D)
3. Syö purkkaa ja pese hampaita (tämä ehkä enemmänkin silloin kun paastoaa kokonaan, vai?) niin usein kun tekee mieli
4. Pyri tekemään kuntoilusta hauskaa
5. Suorassa istuminen ja hyvä ryhti kuluttaa 10% enemmän kaloreita kuin lysyssä oleminen (!)
6. Pieni kateus on hyvästä ja kilpailu hyvä motivaattori: huomaa kuinka moni tyttö on itseäsi hoikempi ja yritä tulla hoikemmaksi kuin he (okei, ehkä vähän vääränlainen motivointitapa, mutta toimii omalla kohdallani)
7. "track your triggers"
8. Kahvin tuoksun on huomattu vähentävän ruokahalua

Aion koittaa pitää motivaatiotani yllä näiden vinkkien avulla edes jonkin aikaa.
Salaisuus: vaikka pidänkin näiden tyttöjen ajatusmaailmaa täysin vääristyneenä, samalla kuitenkin ihailen sitä itsekuria. Jos toiset pystyvät olemaan päiviä syömättä OLLENKAAN, miksen itse pysty olemaan päiviä syöden vain kohtuullisesti?

Lopuksi vielä ilouutinen: jouluun asti kestävää karkkilakkoa (joulukalenterisuklaat sallitaan) on jatkunut jo 9 päivää! Henkilökohtainen ennätykseni. Muutenkin on ollut yllättävän seesteinen pari viikkoa, johtuu ehkä flunssasta. Ahmimiskohtauksia ei ole tullut kuin muutama, joista yksi eilen, kun erehdyin tekemään pitsaa..
Lyhyesti esiteltynä: Olen 18-vuotias tyttö ja kärsin jonkin sortin ahmimishäiriöstä, suhteeni ulkonäkööni ja ruokaan ei ole normaali vaan aiheuttaa ahdistusta lähes päivittäin, innokkaasti aloitettuja laihdutuskuureja on kertynyt varmaan jo lähemmäs kymmenen (nyt on taas uusi yritys meneillään).

Tuntuu, että olen viimeiset kolme vuotta elämästäni ollut jatkuvalla, tehottomalla dieetillä. Joka syksy lupaan itselleni olla hoikka ja hyväkuntoinen seuraavana kesänä, ja ihan oikeasti aina uskon pääseväni tavoitteeseeni!, kunnes seuraava kesä koittaa ja huomaan että kiloja ei todellakaan ole lähtenyt vaan niitä on jojoilun takia tullut ehkä vähän lisääkin.

Tässä vaiheessa olisi ehkä hyvä kertoa mittani: Olen 169cm pitkä ja painan tällä hetkellä 82kg. Painoindeksi on siis 28.7 eli "Lievä lihavuus". (http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/bmilaskuri.htm)

Ihannepainoni vaihtelee, välillä yllyn suuruudenhulluksi ja uskon pystyväni pudottamaan painoa 20 kiloa, toisinaan tyydyn siihen faktaan että oikeasti pystyisin ehkä korkeintaan 10 kilon pudotukseen. Ja pitäähän pieneenkin pudotukseen suhtautua aina positiivisesti, jokainen pudotettu kilo näkyy ja tuntuu!

Päätin tehdä tämän blogin ensisijaisesti itselleni tueksi. Kaikenlainen kommentointi ja kokemusten jakaminen on kuitenkin enemmän kuin sallittua!